Tein tämän kakun muistotilaisuuteen, omaisten toiveissa oli saada samanlainen kuin Kinuskikissan tekemä äitienpäiväkakku, joka on ollut Kotiliesi- lehden kakkukoulussa. Täytteeksi toivottiin mansikkaa, vanilijakermaa ja päällysteeksi marsipaani.

Tämä oli ensimmäinen marsipaanikakku jonka olen tehnyt, koska en itse pidä marsipaanin mausta, nyt oli kuitenkin pakko yrittää. Marsipaani oli kuitenkin miellyttävää kaulita eikä jäänyt alustaan yhtään kiinni, eikä myöskään repeillyt joten uskallan kokeilla uudestaankin sen käyttöä.

Muuten melkein kaikki meni ei toivotulla tavalla...

Ihan alusta alkaen, tein kolme pohjaa; 6 ja 4 munan sekä kääretorttupohjan josta otin ylimpään kerrokseen pieniä ympyröitä pohjiksi. Kun selkäni käänsin niin johan oli nämä pienet pohjaset jo mennyt parempiin suihin! Onneksi sattui olemaan vielä kolme kananmunaa niin ei auttanut kuin niistä tehdä uusi kääretorttupohja...

Seuraavaksi täyte; Keittelin mansikkakiisseliä täytteeksi aina yhteen väliin ja vatkasin vanilijakastikeaines-vesi-kerma hässäkkää toiseen väliin. Tarkoitus oli että kiisseli olisi aika paksuhkoa ja jäähtyneenä vatkaisin sen vaahtomaiseksi. No, en malttanut kuitenkaan odotella jäähtymistä vaan lätkäsin kiisselin liian löysänä kerrosten väliin, eihän se siellä suurina määrinä oikein pysynyt ja ylimääräiset valuivat pois... Ei taas auttanut itku markkinoilla vaan pakko oli laittaa jääkaappin jähmettymään ja toivoa että kakku pysyisi edes vähän kasassa.

Käytännön syiden takia kakku piti kuorruttaa heti muutaman tunnin jääkaapissa olon jälkeen. Kerrokset heiluivat edestakas mutta ajattelin että sokerikreemi pelastaisi tilanteen ja tekisi "kuoren" kakun ympärille. Sokerikreemi olikin ihan liian kovaa enkä saanut levitettyä sitä ilman että puolet kakusta lähti irti... Kreemi vain mikroon ja (olikin turhan kauan koska meni ihan litkuksi, eli pakastimeen jäähtymään) sitten levitys onnistui hyvin.

Marsipaania en tietenkään saanut kauniisti sellaisen heiluvan ja löysän kakun päälle ja lopputulos oli aika kauhea. Jäi tosi muhkuraiseksi mutta onneksi koristeilla sai kakkua edes vähän edustavammaksi. Vähän hävetti lähteä tätä hökötystä viemään juhlapaikalle...

Kuljetus pelotti jo valmiiksi, sillä jos kakku vaurioituisi, mitään ei olisi tehtävissä. Minulla ei edes ollut mitään pahvilaatikkoa eikä kakun alusta mahtunut edes pyykkikoriin tms. ettei olisi ollut ihan pelkästään autossa. Ajoin TOSI hiljaa ja kokoajan hoin mielessäni että muista kakku, muista kakku... Juhlapaikalla kun avasin takaboxin luukun, näin että kakku oli liikkunut puoliksi pois seen alustalta!! Paniikissa nostin kakun takaisin alustalle, onneksi se ei ollut kärsinyt pahempia vaurioita! Eli oli siis yhtä huonon näköinen kuin aikaisemminkin...

Onneksi kakku kuitenkin kelpasi ja oli kuulemma vielä hyvääkin, HUH!

Millä ihmeellä kerroskakkuja voi kuljettaa??